Laihduttaminen, painonhallinta vai kehorauha

5.2.2021

On ihmiselle itselleen tärkeää, että hyvinvoinnin muutoksissa osaa hahmottaa sen tien alkupään, jolle ollaan lähdössä. Ja että polun varrella siintää ainakin jo muutama välitavoite, joita kohti ollaan suuntaamassa. Eikä ole samantekevää, miten itsestään ja omista tavoitteistaan puhuu ja mitä termejä käyttää. Tiettyjen sanojen käyttäminen, joilla on hyvin vahvaksi muotoutuneet yhteydet joihinkin mielikuviin, voivat joko auttaa tai hidastaa hyvinvoinnin löytöretkeä.

Hyvinvointiin liittyy yhtä paljon osa-alueita, niiden vivahteita, kokemuksia ja ajatuksia, kuin on ihmisiäkin. Viime viikkoina olen miettinyt paljon kehoa ja ihmisten kokemuksia siitä. Vuoden alku on laihdutus- ja dieettiohjelmien kulta-aikaa, kun halutaan pudottaa painoa. Siksi ajauduinkin miettimään ihmisen painoon liittyviä voimakkaita sanoja ja miten ne voivat luoda ihan omanlaisensa tunnelman tärkeäksi koetun tavoitteen taustalle.

Jos mietitään sanaa laihduttaminen. Laihduttajan on tarkoitus tietoisesti saada painoa vähemmäksi. Laihduttaminen tuo mieleen erilaiset dieetit ja valmiit ohjelmat. Laihduttaminen on aktiivista toimintaa, jota tehdään tietyn painotavoitteen saavuttamiseksi. Siksi minä luopuisinkin sanan käyttämisestä muussa kuin juurikin näihin edellä mainittuihin asioihin viitattaessa. Laihduttaminen on oikeasti tarpeen, jos henkilöllä on henkeä uhkaavan paljon painoa ja paino pitää saada nopeasti putoamaan, jotta vältetään vaaralliset terveysongelmat ja kuolema. Laihduttaminen on joskus tarpeen, kun ollaan menossa vaikkapa leikkaukseen, jonka riskit ovat huomattavasti suuremmat painaville ihmisille. Lihavuusleikkauskin vaatii usein laihduttamista ensin, jotta se voidaan tehdä turvallisesti.

Laihduttaminen on jotain, minkä ei saisi olla jatkuvaa. Laihduttamisen tulisi olla terveyteen liittyvä poikkeustapaus, jonka ohjeistuksen antavat asiantuntijat ja johon saa henkilökohtaista tukea ja apua. Jos tarvitaan laihduttamista, siihen täytyy olla selkeä syy. Laihduttaminen nimittäin jo sanana ja siihen liittyvien mielikuvien vuoksi saattaa aiheuttaa paineen onnistumisesta – jos en saavuta sitä tiettyä tavoitetta, olen yhtä kuin epäonnistuja. On vaikea iloita tapahtuvista edistysaskelista terveyden ja painon suhteen, vaikka kuinka upeasti olisi mennyt, mikäli tavoite jää saavuttamattomaksi. Usein mielemme on sellainen, että hyvästä etenemisestä huolimatta teemme ajatuksissamme itsestämme epäonnistujan, koska se jokin tietty vaa´an lukema jäi puuttumaan sovittuun päivämäärään mennessä.

Painonhallinta on jo hieman parempi sana, mutta senkin kanssa voi tulla ongelmia, jos ei ole pohtinut termin alkulähdettä ja mitä se on esim. lääketieteen ja psykologian näkökulmasta. Painonhallinnan psykologiasta kirjoittaa PsM, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti Taija Wilenius, Duodecim, 13.10.2020. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01276

Painonhallinta voi sanana tuoda ajatuksia kontrollista ja ihmisen vallasta painoonsa nähden. Tässäkin on sudenkuoppa, sillä jos ei ymmärretä ihmisen ravintoon, ruokailu- ja ruokaympäristöön sekä energiankulutukseen liittyvän lukemattomia eri tekijöitä, voi painonhallinta muuttua painajaiseksi. Kun paino ei pysykään siinä missä halutaan tai nouse ja laske suunnitelmien mukaan, syntyy ajatuksia itsekurin ja itsehillinnän puutteesta. Silloin voi tunteä itsensä aivan suotta surkeaksi ja saamattomaksi ihmiseksi.

Toisaalta ne, jotka kykenevät kontrolloimaan painoaan, saattavat siirtää elämänhallintansa painoon. ”Kykenen kontrolloimaan jotakin juuri niinkuin haluan, näin ollen kontrolloin elämääni.” Tulee tarve pitää homma hanskassa ja itsensä niin sanotusti ruodussa. Hallinnan pyrkimys voi altistaa syömishäiriöille, joka on jo sitten vakavampi asia, sillä silloin on jo kyseessä hoitoa vaativa mielenterveyssairaus. Ortoreksia, joka tarkoittaa pyrkimystä syödä mahdollisimman terveellisesti, voi helposti johtaa muihin syömishäiriöihin. Ravitsemusterapeutti Mikko Rinta käy tässä linkitetyssä Ylen artikkelissa hyvin läpi ortoreksiaan liittyviä asioita. Muun muassa kestävyysurheilijoilla on riski sairastua syömishäiriöihin ja artikkelista onkin pääsy Yle Areenaan Jenny+ brunssilla -ohjelmaan, jossa mm. aitajuoksija Lotta Harala kertoo omista kokemuksistaan ortoreksiasta. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/08/ortorektikko-syo-mielestaan-hyvin-ja-terveellisesti-mutta-kun-elamaa-maarittaa

Sitten jäin miettimään, että mikä sana olisi hyvä, kun puhutaan ihmisen kehosta, hänen terveydestään ja hyvinvoinnistaan sekä mahdollisista hyvinvointiin liittyvistä tavoitteista. Ensin makustelin sanaa kehotasapaino. Mutta siinäkin on vaatimus tasapainosta. Ja se mikä on toiselle tasapainoa on toiselle kaaosta.

Termi, joka nyt vilahtelee siellä täällä, on kehorauha. Jäin sitä mutustelemaan. Rauhaahan me kaikki kaipaamme silloin, kun joku tuntuu kehossa olevan vinossa eikä se tunnu omalta tai hyvinvoivalta. Lähdin katsomaan, miten kehorauha määritellään. Syömishäiriöliitto määrittelee sen näin: ”Kehorauha on käsite, jolla halutaan tehdä näkyväksi ja edistää ihmisen suhdetta omaan kehoonsa.” Kirsi Broström, SYLI ry:n toiminnanjohtaja on kirjoittanut mielestäni hyvän kannanoton kehorauhasta. Kannanotto on julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 19.8.2020. https://syomishairioliitto.fi/artikkelit/kannanotto-jokaisella-lapsella-on-oltava-kasvu-ja-kehorauha

Kehorauha on ihana sana, eikö olekin!? Se kuvastaa sitä, että minulla on hyvä olla itsessäni ja itseni kanssa ja se saa heijastua myös ympärilläni oleviin ihmisiin.

Jos kehorauhaa ei ole, kokemus hyvinvoinnista järkkyy. THL:n sivuilla hyvinvointi määritellään näin: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi

Kehorauha ja hyvinvoinnin kokeminen eivät ole numeroita, päivämääriä tai selkeä suora tie, jota kulkea kunnes ne saavutetaan. Ne ovat alati muuttuvia ja joustavia asioita, joiden kuuluukin mukautua ihmisen kasvaessa ja kohdatessa erilaisia elämäntilanteita. Sinä ja minä, me olemme oikeutettuja kokemaan kehorauhaa ja hyvinvointia. Erilaisia niitä vahvistavia ja heikentäviä elementtejä kohtaamme päivittäin, usein isoinakin ryppäinä suuntaan jos toiseen. Mutta kun pääsee siihen kehorauhan ja hyvinvoinnin kokemisen tien alkupäähän, niin ei hätää. Kuten löytöretkillä on tapana vähän polveilla, niin tekee tämäkin loputon seikkailu. Nautinto ja ilo löytyvät välietappien keitailta ja leirinuotioilta. Ja muista, oikotie matkan mutkistaa.

HennaElisabet

Laihduttaminen, painonhallinta vai kehorauha - rauhallinen polku