Parahultaisen pehmeänäkin olen uskottava valmentaja
– irti kehohäpeästä

19.5.2021

Mietin monta viikkoa, kirjoittaisinko tämän tekstin vai en. Aihe pyöri mielessäni monena päivänä, mutta epäröin sen henkilökohtaisuuden ja myös väärin ymmärtämisen vaaran takia. Näin kuitenkin muutamia somepäivityksiä, joiden seurauksena ajattelin, että tämmöistä puhetta ja pohdintaa tarvitaan. Ja sitä tarvitaan paljon.

Olen ihan rehellisesti useampia kertoja miettinyt, että voinko oikeasti olla uskottava hyvinvointivalmentaja. Voinko johdattaa ihmisiä oivalluksiin heidän hyvinvointinsa tiellä. Mistä tämä tämmöinen ajatus on tullut?

Kun puhutaan hyvinvointivalmentajista, ravintovalmentajista, personal trainereistä ja muista sen kaltaisista, omassa mielessäni välähtää aina kuva lihaksikkaasta tai hoikasta vartalosta ja urheilullisesta olemuksesta. Ihailen urheilullista vartaloa, myönnän. Olen langennut vertaamaan itseäni tähän mieleni kuvaan.

Minä olen 44-vuotias. Painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen. Minulla on parikin sairautta sekä tällä hetkellä mystiset selkä- ja polvikivut, joita selvitellään parhaillaan etenevässä prosessissa Lapin keskussairaalassa. Rakastan tavallisen kotiruuan lisäksi herkkuja ja tykkään laiskottelusta. Sellainen minä olen. Ja olen niin paljon muutakin!

Jos mietitään hyvinvointiin liittyviä henkilökohtaisia valmentajia, on luonnollista, että hyvin iso osa on mielikuvani kaltaisia ulkonäöltään. Jos kiinnostus on hyvinvoinnin asioissa, moni tekee työkseen tai harrastaa aktiivisesti jotain hyvin liikunnallista. Monella on tausta kilpaurheilussa tai muussa vastaavassa. Tämä kiinnostus heijastuu myös ravintoon, lepoon sekä myös koko elämän arvoihin. Elämäntavat ovat sen kaltaiset, että kroppa pysyy urheilullisena ja habitus virkeänä.

Olen kyseenalaistanut oman hyvinvointiyritykseni perustamisen viimeisen puolen vuoden aikana useita kertoja. Aloitinhan kesken pahimman koronakriisin. Lisäksi minulla on IBD eli krooninen suolistotulehdus ja PMDD eli kuukautisia edeltävä dysforinen häiriö. Molemmat vaikuttavat kroppaani vahvasti – sekaisin on aineenvaihdunta, hormonit ja aivokemiat. Selkä ja polvet ovat kipuilleet pahenevasti jo pitkän aikaa. Olinko hullu alkaessani tällaiseen?

Olen aina ollut painavampi kuin tämän mittaiselle henkilölle on painoindeksitaulukossa määritelty, toki lihastakin on aina ollut enemmän kuin keskivertokansalaisella. Painoindeksi on siis vain työkalu, joka ei kerro kaikkea eikä sen lukemasta pelkästään voi tehdä isojakaan johtopäätöksiä. Nyt kuitenkin sairauksiini määrätyt lääkkeet lisäävät muutenkin oikein mainiota ruokahaluani ja koska kuormittavampi treeni on kipujen takia ollut vähäistä ja lääkärin kanssa sovitusti osa treeneistä jäissä, paino on kivunnut kovasti ylöspäin.

Pääni sisäisen kamppailun uskottavuudestani on kuitenkin joka kerta onneksi voittanut se, mikä on todellisuutta eikä vain minua vaivaava mielikuva. On nimittäin epärealistista kuvitella, etteivät erilaiset elämäntilanteet ja -muutokset tai olosuhteet vaikuttaisi painoomme. Kehon painoa ei ole tarkoitettu pysymään jossain tietyssä lukemassa koko ihmisen ikää. On selvää, että paino vaihtelee. Ikä, terveydentila, stressaavat asiat, aktiivisuuden määrä ja energiankulutus, ravinnnon laatu ja määrä. Kaikki nämä ja monet muut asiat vaikuttavat.

Oletko muuten kuullut sellaisesta kuin biologinen paino eli hyvinvointipaino? Elimistö hakeutuu biologiseen normaalipainoon ajan kanssa kun syödään riittävästi ja liikutaan normaalisti. Liittyy myös aiemmin kirjoittamaani blogiin intuitiivisesta syömisestä eli siihen, että opitaan kuuntelemaan ja luottamaan kehon viesteihin ja tarpeisiin. Biologisessa normaalipainossa elimistö toimii oikein ja täysipainoisesti, jolloin keho ja mieli voivat hyvin. Tästä voit lukea lisää SYLIn sivuilta.

Tähän peilaten elän niinkuin opetan. Olen armollinen itselleni ja sinut sen kanssa, että tämä elämänvaihe vaatii minulta kuormituksen vähentämistä ja sillä on seurauksensa. Etenkin kun kehollani on muutakin korjattavaa tässä elämänmenossa ja se pysyy kiireisenä yrittäessään pitää itsensä tasapainossa. Syön monipuolisesti enkä jätä muutamia herkkuhetkiäni, vaikka vaatteet kiristävätkin ja napit paukahtelevat. Mikäli terveys vaatii sitä, että kuormitus jää pysyvästi vähäisemmäksi, sitten arvioin tilanteen uudelleen. Muussa tapauksessa tiedän tämän olevan väliaikainen tilanne, kuten historia on opettanut.

Olen onnellinen. Lähimmät ihmiseni eivät huomauttele tai edes huomaa painoni muutoksia – olen heille arvokas ja rakas koko ajan. Luulenpa, että pehmeämpi syli on myös välissä houkuttelevampi. Sanotaanko niin, että sylissä on ollut tungosta!

Olen elänyt ja elän. Voin ymmärtää asiakasta, jonka elämässä on ollut monenlaisia töyssyjä eikä sairauksiltakaan ole vältytty. Ymmärrän myös kehohäpeän ja ulkonäköpaineet. Voin myös kuunnella herkällä korvalla ihmisen omia haasteita, jotka jokaisella ovat omansa ja monilla hyvin erilaiset kuin minun. Nämä asiat ovat sellaisia, jotka jokainen hyvinvoinnin parissa työskentelevä osaa ottaa huomioon, jos on ammattilainen. Ja nämä ovat asioita, joita useat henkilökohtaiset valmentajat ovat itsekin kokeneet, olipa heidän ulkonäkönsä ja kokonsa mikä hyvänsä.

Mihin lopputulokseen pohtimisessani tulin? Ihmisen sisäinen maailma ja eletty elämä eivät välttämättä näy päällepäin mitenkään. Mielikuvia on helppo rakentaa itse tai niellä syötettynä – olivatpa ne osatotuuksia tai silkkaa valhetta. Maailma on julma ja ja valehtelisin jos väittäisin, ettei ulkonäöllä ole merkitystä. Sillä valitettavasti on. Erityisesti se korostuu julkisuudessa, somemaailmassa ja joskus myös työelämässä. Mutta jokaisella meistä on mahdollisuus valita asennoitumisemme ulkonäköön.

Mitä enemmän vapaudumme kehohäpeästä, puhumme asioista rohkeasti ja näemme ympärillämme hyvällä itsetunnolla varustettuja ihmisiä kaikennäköisinä ja -kokoisina, sitä enemmän luomme tulevaisuuden ilmapiiriä, jossa yhä useampi saa kokea hyväksyntää ja kehorauhaa. Ja jokaiselle teistä sanon: älkää jättäkö mitään tekemättä tai haudatko unelmianne siksi, että ette sovi muottiin. Pelaa Tetristä niin opit, että jokainen joka haluaa sulautua joukkoon, katoaa.


~HennaElisabet

Ps. Kuvassa kokeilen mekkoa, joka mahtui päälleni vielä muutama vuosi sitten. Nyt se ei mennyt edes reisistä ylös. :D